Kataja          

Kataja (Juniperus communis) on Cupressaceae-heimoon kuuluva havupuu. Katajan rakenne vaihtelee aivan mattomaisesta, maata pitkin makaavasta pensaasta jopa 15 m korkuiseen uljaaseen pylväskatajaan. Eri muotoja esiintyy runsaasti näiden väliltä ja Suomessa mm. kaksi eri alalajia: kotikataja ja lapinkataja. Katajan levinneisyys Suomessa kattaa koko maa- alueemme. Katajan kasvupaikkavaatimukset ovat vähäiset. Sitä kasvaa sekä karuilla kallioilla ja luodoilla että rehevissä lehdoissa. Vanhimmat katajamme voivat olla noin 1000-vuotiaita.

Muu kuin metsätaloudellinen käyttö on katajan kohdalla arvostetumpaa. Voitaneen sanoa, että kataja on suomalaisille kulttuuriarvo jo sinänsä. Onhan sen sitkeys ja perään- antamattomuus ollut yksi kansammekin tunnusmerkeistä. Katajasta on myös tehty erilaisia kippoja, nappeja, pannunalustoja, koruja, voiveitsiä ja siitä on punottu koreja.

Erona muihin kotimaisiin havupuihin on katajalla "katajanmarjat", ne ovat aluksi vaaleanvihreitä ja kovia, mutta muuttuvat sinisiksi ja pehmeiksi. Niitä voidaan käyttää ruokien maustamiseen ja tehdä vaikkapa katajakaljaa.
"Katajakalja valmistettiin siten, että 7 litraan kiehuvaa vettä pantiin 3 dl katajanmarjoja, kupillinen sokeria, lusikallinen humaloita, ja keitettiin noin 10 minuuttia. Kun keitos oli jäähtynyt kädenlämpöiseksi (n. 40 C), lisättiin lusikallinen hiivaa vesitilkkaan sekoitettuna ja annettiin käydä pari päivää. Kalja siivilöitiin, pantiin pulloihin ja säilytettiin kylmässä" (Rautavaara 1985).

Luonnonsuojelulaki huomioi katajan seuraavasti:

"Puumaisen tai pylväsmäisen katajan ottaminen luonnosta koristepuuna tai -oksana kaupan pitämistä varten samoin kuin niiden koristepuuna tai -oksana kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty (ei Ahvenanmaalla); mainittujen katajien ottaminen puuaineksen jalostamiseksi sekä siihen tarkoitukseen kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kuitenkin sallittu. Ahvenanmaalla yli 7 m korkeat katajat ovat rauhoitettuja."

Päivänkakkara         

Päivänkakkara on kaikkien tuntema, monivuotinen, valoisa, pohjoista kohti harvinaistuva krysanteemien sukuun ja asterien heimoon kuuluva ruoho. Päivänkakkara on hyvin yleinen niityillä, pelloilla ja tienvarsilla. Niityillä ja kedoilla se on hyvä "perhoskasvi". Kasvupaikasta riippuen se kasvaa noin 20-60 cm korkeaksi.

Sen tieteellinen nimi on Leucanthemum vulgare, suomennettuna suurin piirtein "yleinen valkokukkainen". Ruotsinkielessä sillä on juhlava nimi prästkrage, papinkaulus, mutta maaseudulla Viron Pärnussa tällä mykerökukkaisella on jo paljon arkisempi ja terhakampi kutsumanimi: kananperse.

Rautavaaran "Miten luonto parantaa" -kirjassa päivänkakkaran todetaan mm. helpottavan kouristuksia, käytetyn vatsasairauksiin ja rauhoittavan hermostoa. Kesäkuusta syyskuuhun kukkiva rakastaa- ei rakasta -päivänkakkara on myös neidonseppeleissäkin käytetty koristekasvi.

Kuovi         

Pelloilla ja niityillä äänekkäästi huuteleva kuovi on kovaa vauhtia harvinaistumassa Etelä-Suomessa. Suomalaisen peltomaiseman kenties näkyvintä ja kuuluvinta käyränokkaista kahlaajalintua pesii koko Suomessa enää arviolta 55 000 paria, kun pesivien kuovien määrä suurimmillaan Suomessa on ollut yli 100 000 paria. Pesä on matala, ruoholla vuorattu pesä maassa. Pesintäalue koko Suomessa, talvehtii Etelä-Euroopan rannikkoalueilla.

Koko nokasta pyrstöön 50-60 cm. Alaspäin sirppimäisesti kaartuva nokka. Kellanruskean kirjava. Yläpuolelta viirukas, vaalea yläperä. Naaras koirasta kookkaampi. Kuovia muistuttaa pikkukuovi, joka on pienempi, päässä mustat juovat vaalean päälakijuovan molemmin puolin.

Kutsuääni, surumielinen soidinhuuto, on tunnetuimpia linnunääniä: "Kuu-vi, kuu-vi".

Orava         

Orava tunnetaan sen tuuheasta pörröhännästä, korvien kärjessä on tupsut, jotka voivat puuttua kesäpuvusta, kesällä orava on väritykseltään punaruskea ja talvella harmaa. Orava on taitava puissa kiipeilijä. Häntä toimii peräsimenä sen hyppiessä puusta toiseen. Orava suosii havumetsiä, mutta niitä tavataan myös sekametsissä. Orava on lintulautojen vierailija. Oravan vihollisia ovat kotka, huuhkaja, kanahaukka ja näätä. Orava on levinnyt koko Euroopan alueelle.

Oravan ruumiin pituus on 18 - 25 cm, häntä 14 -20 cm ja paino 200 - 450g.
Orava rakentaa risuista pesän oksan haaraan, toisinaan myös puunkoloihin tai variksenpesään. Orava saa vuodessa 1 - 2 poikuetta joissa on 1-5 (jopa 8) poikasta. Orava kerää ravintovarastoja puiden koloihin tai maan alle. Orava syö siemeniä, pähkinöitä, marjoja, sieniä, silmuja ja versoja myös hyönteiset, linnunmunat ja poikaset ovat sen ravintoa. Orava asustaa koko Euroopassa (lukuun ottamatta Islantia ja Välimeren saaria) sekä Aasian pohjoisosissa.

Sinisiipi         

Perhosista näkyvimmät ja varmasti myös ihmisille tutuimmat ovat päiväperhoset (ja paksupäät), jotka lentelevät nimensä mukaisesti vain päivisin. Lento on sitä vilkkaampaa ja aktiivisempaa, mitä lämpimämpi sää vallitsee. Sinisiivet kuuluvat päiväperhosiin.
Suomessa on tavattu 115 lajia päiväperhosia. Sinisiipiä on yli kymmenen lajia.

Runsaimmin päiväperhosia tapaa kukkakedoilta ja metsänreunoilta. Valitettavasti nykyinen maatalous salaojituksineen ja karjan vähenemisineen on edesauttanut monien perhosten harvinaistumista. Myös soiden ojitukset ovat kaventaneet useiden lajien esiintymistä.

Ketosinisiipi ja kangassinisiipi ovat näillä alueilla yleisemmät sinisiivet. Molemmat lajit ovat hyvin yleisiä ja viihtyvät monilla biotoopeilla. Lajien koiraat ovat päältä tummansinisiä, ketosinisiivellä tumma reunus on hieman leveämpi. Useimmat naaraat ovat päältä ruskeita, joskin sinistä väriä saattaa esiintyä runsaastikin, samoin punaisia täpliä, varsinkin takasiipien ulkoreunassa. Siipien alapuolikaan ei takaa varmaa määritystä, joskin kangassinisiipi on keskimäärin sinisävyisempi. Varmasti lajien koiraat erottaa toisistaan vain voimakkaalla suurennuslasilla. Ketosinisiivillä ei ole etummaisissa jaloissa okaa säärien ulkopinnalla. Molemmat lajit ovat olleet 1990-luvulla voimakaskantaisia Keski-Suomessa.

* siipiväli noin 2,5 senttiä
* alapuolella mustia täpliä, ulkoreunassa valkoisia, oransseja ja sinisiä täpliä
* lentää kesäkuun lopusta pitkälle elokuuta
* toukka elää monilla eri kasveilla
* talvehtii munana